Railakkaasti tragikoominen sukukertomus.
Vanha isä kääntelee kylkeään sairaalasängyssä ja hänen kuusikymppiset poikansa kuulostelevat josko se oli viimeinen narahdus. Perintöä sairasvuoteen ylitse jakavat veljekset Heikka ja Hartsa ovat (kerrankin) aikaansa edellä, sillä ei vanha isä ole suinkaan vielä valmis väistymään nuoren polven tieltä ja jotain olisi vielä sanottavaakin.
Heikki, joka mieluusti ihan hyväntahtoisuuttaan säilöö turvaan perintörahat, suvun mökin ja isän auton, kuljettaa mukanaan äitiä paitsi sydämessään myös…no niin. Velimies Hartsalla ei ole karttunut elämän varrelta mukaan oikein mitään. Poikaansakaan ei voi monesta kehua. Ja pojanpoika tuntuu sijoittavan enempi ”henkiseen pääomaan ja kitaramusiikkiin”.Pojasta polvi paranee, vai paraneeko?
Siinä sitä nyt ollaan: Virtasen jääräpäinen ja ei niin sopuisa klaani menneen ja tulevan risteyksessä. Tehtaat, joista Kymenlaakson Virtaset ovat saaneet elantonsa, on suljettu. Sukusaagan viimeiset juuret on riuhtaistu irti. Vaan mitä tekee Virtanen?
(Lähde: Kouvolan Teatteri 2010)